95% ENNEN JULKAISEMATONTA MATERIAALIA!

Hihanuotit hahmotushäiriöön.

Kokoelma sai alkunsa reilut kolme vuotta sitten kahdesta kappaleesta: Hemminki P.-yhtyeen "Kaksi Saksaa ja Neuvostoliitto" ja Pillupuhelimien "Jeesuskin maksa". Nämä kappaleet ovatkin itseoikeutetusti molempien puolien ensimmäisinä kappaleina. Alun perin ajattelin julkaista kappaleet 7-tuumaisena ja aloin mietin, että mukaanhan mahtuisi samalla iskulla pari omaakin rallia. Sitten tulikin idea, että levy koostuisi ainoastaan ei-niin-kantaaottavista kotimaisista kappaleista ja kummasti alkoi mieleen tulemaan muitakin varteenotettavia ehdokkaita. Sitten homma alkoikin levitä käsiin. Seiskatuumainen kasvoi LP:ksi ja kappaleet eivät enää olleetkaan täysin niin epäkorrekteja kuin alun perin ajattelin. Loppujen lopuksi täyspitkäkin alkoi käydä ahtaaksi ja tavaraa piti jo alkaa pudottamaan kyydistä ja suunnitella homma siten, että 25 minuuttia ei mene rikki kummallakaan puoliskolla. Kaiken lisäksi useita bändejä jäi pois mitä erilaisimmista syistä, moni olisikin ansainnut paikkansa kokoelmalla. Alun perinkin suunnittelin sitä, että bändien biisit sekoitetaan täydellisesti keskenään. Juuri tämänkaltaisia kokoelmakasetteja tulee itsellekin aina ääniteltyä. Ehkä sillä erotuksella, että nyt levyn melkein paristakymmenestä esiintyjästä olen itse sekaantunut melkein kolmannekseen. TSI ja oman käden oikeus. Suurin osa kappaleista on täysin ennenjulkaisemattomia ja suhteellisen vanhoja. Jotkut yhtyeistä eivät ole enää edes toimintakunnossa, mutta eihän sillä ole paskankaan väliä, hyvä kappale on yksinkertaisesti hyvä kappale.

Pillupuhelimien ykkösbiisin kuulin ensimmäisen kerran 267 Lattajjaan CDr-kokoelmalla ja heti tuli tuntuma, että kyllähän tämän täytyy päästä kunnon levylle. Ehtipä tuo kappale päästä tässä välissä Pillupuhelimien kasettidiskografiallekin, jonka julkaisi taas Shitsuck Tapes. Toinen kappale tuli taas sitten hiukan kaupanpäälliseksi. Kaivosurman mahdottomat HC-päräytykset puhkuvat ehdottomasti Humppalähetys-lehden henkeä, eikä rupinen soundikaan anna yhtään armoa. Varoituksen sana: Kiinalaiset jää helposti päähän soimaan. Radiopuhelimien Vainottu ilmestyi ensimmäisen kerran saksalaisella antifa-kokoelma LP:llä Gift & Galle joskus yhdeksänkymmentäluvun puolenvälin paikkeilla. Saattoi noita Suomeenkin jokunen eksyä, mutta periaatteessa voi sanoa, että ennen julkaisematon kultakimpalehan tämä kappale on, jostain Maalla-äänitysten tienoilta. Sur-Rur äänitti sekoilun nimeltä Paukku-poliisi nimenomaan kokoelmaa varten, ja kun kerrotaan, että pohjana kappaleelle oli muutamakin J. Nissisen sarjakuva, on lopputulos hyvin selitettävissä. Kännykkä on poimittu bändin ekalta demolta vuodelta ´97, mutta lopputulos kuulostaa siltä kuin kolme suomalaista vaihto-oppilasta olisi päätynyt Bostoniin joskus vuoden ´81 tienoilla. Pommikoukku taas on jonkun verran Sur-Rur -liitännäinen, eikä Aikajana poikkeakaan kovin paljon emobändinsä (sic) omasta tuotannosta. Ehkä se vain surisee hiukan eri tavalla ja kuulostaa muutenkin sympaattisen kömpelöltä. Sekä Valse Tristen että Can Can Headsin A-puolen kappaleet ovat eräänlaisia vaihtoehtoisia otoksia vanhoista kappaleista ja CCH:n Daylight´s burning poimittiin julkaisematta jääneeltä jenkkisplitiltä. Naked Dogs ja Vilttiketju ovat kymmenisen vuotta ja enemmänkin vanhoja projekteja joiden silloisista päämääristä on sen kummemmin vaikea sanoa mitään, soitettiin kun siltä tuntui. Molempien yhtyeiden sessiot taidettiin toteuttaa aika pienellä vaivalla… Sianpää on myös eräänlainen projekti, joka nyt kuitenkin vielä tuntuu jatkavan eloaan. Nimi saattaa tulevaisuudessa muuttua jos sopivampi osuu eteen, mutta muuten nämä pari kuppaista demoäänitettä kertovat aika hyvin koko homman ytimen. Disgrace on vanha kone, joka käy edelleen kovilla kierroksilla. Eräänlaisena väliinputoajana orkesteri jaksaa silti aina vakuuttaa. Navigations löytyi nykyään niin kovin perinteisellä tavalla eli netistä, kuuntelin muutaman kappaleen ja kinusin saman tien jotain kokoelmalle. Kuinka ollakaan löytyi Learning to smoke, improvisoitu friikkipala, joka saattaa herättää jonkun verran ihmetystä. Asthmatix-kappaleet löytyivät Rokkaavan Persereiän jälkeiseltä sessiolta, joka on yksinkertaisesti jäänyt julkaisematta. Kappaleet istuvat takuulla LP:n alkuperäiseen ei niin korrektiin ideaan. Armoton rytinä on näissäkin päällä. Jyrki Nissisen Miten nauhoitus toimii?-kasetti pyyhkäisi minut joku aika sitten tuolilta lattialle, enkä ylös päässyt näitäkään kuunnellessani. Karu raakkuminen, absurdit sanoitukset ja hiukan sinnepäin soitettu akustinen kitara ovat aivan silkkaa Nissistä. Hemminki P. takuuhitti Kaksi Saksaa ja Neuvostoliitto oli muistaakseni tarkoitus julkaista Valse Tristen kanssa split 7":lla, mutta jostain kumman syystä homma kuivui kasaan. Alun perin metsästin alkuperäistä versiota tästä kappaleesta, mutta niin sanotusti jouduin tyytymään hifimpään versioon. Eikä harmita yhtään! Osasto 11 oli löytö Jyväskylän suunnalta. Tämä kappale erottui edukseen yhtyeen demo Cdrltä. Vastustamattoman yksinkertainen kertosäe toistaa: "pyöräilykypärä, pyöräilykypärä…". Kantaaottavaa tai ei, mutta ulosanti oli sitä luokkaa, että en varsinkaan keikan nähtyäni pystynyt olemaan ottamatta tätä mukaan. The Insult That Made A Man Out Of Macin demoversio Comfort Killsistä on kyllä aikamoinen pala purtavaksi, oikea turpasauna. Keikalla kappale aiheutti kylmänväreitä, äärettömän vaikuttava kokemus. Asthma Nation on sitten jonkinlainen kokeilu, joka pitkällisen harkinnan jälkeen päätyi tälle levylle. Meinasin painaa koko kappaleen nauha-arkistoihin muiden julkaisemattomien äänitteiden sekaan. Levyn lopettaa Fun. Hauskaa tai ei, mutta tämä on totaalinen 98 sekunnin täsmähyökkäys, jonka kruunaa juuri oikeaan osoitteeseen eksynyt saksofoni.
Nyt kun kokonaisuutta on kaikesta huolimatta alkanut hahmottamaan tuntuu, että koko touhu on todellakin ollut vaivan arvoinen.

Kauhajoella aamuyöstä 4.7.2006
Raine Liimakka

 

ARVIOT:

Various - Hahmotushäiriö

Hahmotushäiriö on Kissankusi Recordsin Raine Liimakan kasaama kokoelma-lp pääasiassa hyvin marginaalista ja hyvin meluisaa rytkettä. Pitkälti ennenjulkaisematonta materiaalia sisältävän vinyylikiekon 28 raidasta vastaa 20 eri esittäjää. Bändien ikä, tyylilaji ja vakavuusaste vaihtelevat, mutta kokoelman pääpaino pysyy ärhäkkään epäsovinnaisessa, lo-fi-henkisessä ilmaisussa. Liimakka, joka myös itse soittaa noin kolmasosassa yhtyeitä, kirjoittaa takakannessa että kaikkia raitoja piti alun perin yhdistää eräänlainen epäkorrektius tai ei-kantaaottavuus. Pitkään työn alla ollut projekti pääsi kuitenkin paisumaan ja levylle päätyi kaikenlaista tavaraa räikeää ilmettä tasaamaan. Pitkän linjan puurtajat Radiopuhelimet, Can Can Heads, Disgrace, Valse Triste ja The Insult That Made a Man of a Mac esiintyvät edukseen mutteivät, ehkäpä tunnettuuttaan, onnistu tässä kontekstissa kunnolla säväyttämään. Näiltä yhtyeiltä valikoituneet raidat eivät myöskään esittäjiensä parhaimmistoa edusta. Varsinkin Disgracen kappaleet ovat kovin peruskauraa ja tuntuukin, että yhtye on muutenkin perusmeininkinsä puolesta hieman oudossa seurassa. Can Can Headsin Etta Vendetta (Donald Trumpet Version):issa on kylläkin pirunmoista vääntöä ja Vainottu rokkaa keskivertoista Radiopuhelin-kappaletta tykimmin. Erikoismaininnan ansaitsee Asthma Nation, jonka humalaisen kotikutoisesti groovaava Ray on varsin mainio esitys. Hahmotushäiriön värikkäintä ja oleellisinta antia edustavat kuitenkin erinäiset kuriositeetit ja pikkubändit, joista osa on kirjaimellisesti totaalista never heard –kamaa. Pillupuhelimen räävittömät punk-rallit kiteyttävät nähdäkseni sen epäkorrektiuden jota tässä alun perin haettiinkin. Kyseessä on ikään kuin provokaation hämmennykseen vaihtanut Puhelinkoppi. Samoilla, mutta hieman melodisimmilla linjoilla liikkuva Asthmatix onnistuu yhtä hyvin, jos ei paremminkin, omissa esityksissään. Vieläkin melodisemmin asiansa esittää leppoisuuden ja räkäisyyden tarttuvaksi ska-punkiksi yhdistelevä Hemminki P. Kokoelman punk-tarjonnan ehdoton helmi on kuitenkin allekirjoittaneelle entuudestaan tuttu ja loistavaksi todettu Kypärä, esittäjänään tuore jyväskyläläinen kokoonpano Osasto 11. Sanoituksellisesti silkkaa nerokkuutta edustavan kappaleen kertosäe liimautuu väkisinkin päähän. Konkareiden ja kuriositeettien väliin asettuvat mm. jenkkiläisistä indierock-maisemista ammentavat Navigations ja Fun. Navigationsin Slint/June of 44 -henkinen instrumentaalitaiteilu toimii paremmin pitempinä annoksena. Learning to Smokessa ei sinänsä mitään vikaa ole, mutta kahden ja puolen minuutin aikana ei vielä ehdi päästä oikeanlaiseen tunnelmaan. Funin P-Bone puolestaan on näppärä pieni räminäralli, jossa Verduran Janne Martinkauppi vierailee saksofoninsa kanssa. Ristiriitaisia tuntemuksia aiheuttaa puolestaan äärimmäisen rasittavuuden ja antimusiikkimaisen hurmoksen välillä tasapainoileva ”folk”-laulaja Jyrki Nissinen. En oo sun ennustaja tulevaisuudesta edustaa lähinnä ensin mainittua puolta, mutta King Kong kuvioissa mies onnistuu hämmentämään, viihdyttämään ja ärsyttämään juuri sopivassa suhteessa. Kokoelman pulmallisin puoli on silti yhdentekevien punkmetelöintien suuri osuus. Esimerkiksi Kaivosurman Kuoleman mieleen tuovat puoliminuuttiset melunpurkaukset eivät jaksa innostaa oikein millään tasolla. Aluksi tulee miettineeksi onko tämän kokoelman arvo enemmänkin tietynlaisella asenteella tehdyn kuriositeettikaman dokumentaationa kuin ns. oikeasti hyvänä levynä. Muutaman pyöräytyskerran jälkeen levy alkaa kuitenkin elää omaa elämäänsä, määritellen itse itsensä. Siksipä moinen kahtiajaotteleva mietiskely tuntuu lopulta hyvin yhdentekevältä. Tämä on sekä taattua kulttikamaa että hyvä levy. Timanttisemman kokonaisuuden puolesta olisi kuitenkin voinut suorittaa karsimista tai tyylillisen sektorin kaventamista. Sisällön sekavuus lienee toisaalta väistämätön seikka kun kokoelma kantaa nimeä Hahmotushäiriö.

4/5
Noise.fi/Tom Sundberg 26.10.2006

 

Eri esittäjiä: Hahmotushäiriö

Suomalaisen metelimusiikin kokoelma lähti liikkeelle molempien puolien avausraidoista, Pillupuhelimen ytimekkäästä Jeesuskin maksa -rykäisystä ja letkeämmin nytkyvästä Hemminki P.:n Kaksi Saksaa ja Neuvostoliitto -kappaleesta. 95-prosenttisesti ennen julkaisematonta materiaalia sisältävä kokoelma alkoi levitä kuin pullataikina alkuperäisestä seiska-julkaisun ideasta. Lopulta tuloksena syntyi 29 kappaleen lp. Mukana on alan tunnustettuja nimiä kuten Radiopuhelimet, Valse Triste, Fun ja Sur-rur. Erityisen hersyviä tuttavuuksia ovat mm. Can Can Headsin Etta Vendetta (Donald trumpet version) pöhköine junnailuineen ja torvineen. Sur-rur-sivuprojekti Pommikoukun iisimpi Aikajana nousee joukosta pelkällä melodiallaan. M.A.Nummisen ja Paskan risteytykseltä kuulostava Jyrki Nissinen anti on härskin heikosta laadustaan huolimatta melkoisen hubaa. Disgracen rupinen rock-paahto eroaa joukosta kyllä, muttei lopulta laukkaa kovinkaan kaukana muusta materiaalista. Osalla kokoelman valinnoista on mukana myös idean isä ja primus motor Raine Liimakka. Tavallaan Hahmotushäiriötä voikin pitää jonkinlaisena paisuneena sukulaisena Passions Of Läjä Äijälä-levyn yhden miehen uran läpileikkaukselle. Erotuksena tosin vahvistukset ja tiukempi pureutuminen ns. yhteen genreen. Minään varsinaisena lajityyppinä levyn metelöintiä ei ehkä voi pitää, sen verran moneen suuntaan se kumminkin harottaa. Silti ohjenuorina tuntuisi olevan huuto, junnaus, rupinen vinous, tummuus ja luova päättömyys. Mitään täysin kuuntelukelvotonta sontaa mukana ei minun korvaani ole nostettu, mutta kyllä suurin osa tästäkin materiaalista jää pelkäksi kuriositeetiksi. Tällaistakin voi tehdä. Toki kaikille meteli-musiikin ystäville Hahmotushäiriö on ihan suositeltava sukellus suomalaisen hulluuden syövereihin.

3/5
Desibeli.net/Ilkka Valpasvuo 18.10.2006

 

V/A: Hahmotushäiriö

Tämän levyn kanteen olisi voinut liimata varoitustekstin "ei heikkohermoisille". Sen verran villiä on meno paikoittain. Tässä on myös mainio esimerkki kuinka kokoelmalevyt pitää tehdä: julkaisija Raine Liimatta on täysin subjektiivisesti koonnut mielestään julkaisun arvoisia kappaleita ja tässä tulos. Tyyliä on jos jonkinsorttista, tosin kaikkia edustaa jonkinlainen kieroutuneisuus jollain tapaa ja ovat lyötävissä enemmän tai vähemmän punk-leiman alle, yleensä enemmän. Tutuimpia nimiä lienevät Valse Triste, Radiopuhelimet sekä eniten levyn muista artisteista erottuva Disgrace.

Meno on jopa siinä määrin villiä, että tarttumapintaa voipi olla tottumattomalle liian vähän. Voin suoraan sanoa, että aika vähän näistä jää itsellenikään mieleen, mutta Hahmotushäiriö onkin enemmmän osiensa summa. Ikään kuin erillisista osista koottu tarina, josta muodostuu jotain uutta. Kaksi kappaletta on kuitenkin nostettava esille: Asthamtixin "Hirvilehmäromantiikka" ja Osasto 11:n "Kypärä". Osasto 11 on muutenkin bändinä mitä mainoin, etenkin se Karpo-laulu, aijai...

Levyn kruunaa taustatarina kappalevalinnoista sekä kansi, joka kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mistä levystä on kyse. Tyylikäs kokoelma, joskaan ei ihan jokapäiväiseen kuunteluun. Enemmänkin pilvisiä sunnuntai-iltapäivä piristämään tai liian pitkään istuvien vieraiden karkoitukseen.

Chambers Magazine/Tuomas Koskinen 03.03.2007

v/a Hahmotushäiriö LP

Utterly insane Finland hardcore compilation here and even though I´m well schooled in Finnish punk and HC I´ve hardly heard of any of these crazy bands! This record was released specifically for bands with non-political lyrics. Lots of rough, demo-styled recordings of traditional and non-traditional noisy punk, but most would fall into hardcore category. Bands like VALSE TRISTE, CAN CAN HEADS, RADIOPUHELIMET and KAIVOSURMA may be (or may be not) familiar to some but you also get unknown bands such as HEMMINKI P., PILLUPHELIMET, SUR-RUR, NAKED DOGS, VILTTIKETJU, POMMIKOUKKU, SIANPAA, DISGRACE, ASTHMATIX and a few other weirdo tracks by folkpunker JYRKI NISSINEN, a improve band called NAVIGATIONS and load of other strangeness. Well worth the money and an odd listen that is about as predictable as you can get in hardcore.

Short, Fast & Loud - magazine#17 (2007)